Muistovärssyt adresseihin ja muistokortteihin.

Muistovärssyt eli jäähyväisrunot

Muistovärssyjä voi käyttää niin kukkatervehdysten yhteydessä, adressissa tai kuolinilmoitustekstissä.

Muistosanat luetaan hautajaisissa arkun vierelle laskettavien kukkatervehdysten yhteydessä. Värssy kannattaa kirjoittaa muistiin, vaikka tuntuisikin siltä, ettei sitä surujuhlassa pysty lukemaan, sillä sanat voivat lohduttaa tilaisuuden jälkeenkin. Muistosanat kirjoitetaan kortille tai kukkalaitteen nauhoihin.

Saatteeksi

Ikävöiden 

Jumalan rauhaa 

Jälleennäkemisen toivossa (uskossa) 

Kaikesta kiittäen 

Kaipauksella 

Kaipauksella muistaen 

Kaivaten 

Kaivaten sinua äiti (isä) 

Kiitollisina kaivaten 

Kiitollisina muistaen 

Kiitollisena äidille (isälle) 

Kiitos äiti (isä) suuresta rakkaudestasi 

Kiittäen 

Kiittäen ja kaivaten 

Lepää rauhassa 

Lämmöllä muistaen 

Muistoasi siunaten 

Muistosi säilyy aina 

Olet aina sydämessäni 

Pohjattomasti kaivaten 

Rakkaudella 

Rakkaudella ja kaipauksella muistaen 

Rakkaudella kaivaten 

Rakkaudella muistaen 

Rakkaudella äidille (isälle) 

 

Sanomattomasti kaivaten 

Suunnattomassa surussamme 

Suurella rakkaudella 

Sydämiimme kätkien 

Sydän surua täynnä 

Syvästi kaivaten 

Syvästi surren  

 

Äidin (isän) muistolle 

Äitiä (isää) muistaen 

 

Heli Laaksosen kirjoittamat muistorunot

1.1
Kuu jäi vanhan kuusen taa
kirkkomaalle katsomaan.
Sekin suri surujaan:
”Niin hyvä ihminen!
Lähtö liian varhainen!”

Kuu valaisee ruusut,
liljat, seppelten nauhat,
kuu loistaa koko valollaan,
niin kuin hän loisti aikanaan.

Heli Laaksonen 2022

1.2
Olisinpa tiennyt.
Olisinpa tiennyt!
Mitä kaikkea vielä olisinkaan
sanonut,
kuinka hellästi sinua pidellyt.

Lohtuna pilvenharmaina hetkinä:
tiesithän sinä sanomatta.

Heli Laaksonen 2022

1.3
Tähtiöinä
kirkas mielesi
tulee meidän talon päälle kylään.
Siellä se tuikkii!

Kuinka kaltaisesi
elävä sielu,
palava liekki,
voisikaan olla poissa?

Heli Laaksonen 2022

1.4
Olit sata aurinkoa,
tuhat tuulta,
minulle se ainoa.

Olet yhä kaikkea.
Nyt vain toisessa ajassa,
ikuisuuden lukkojen takana.

Heli Laaksonen 2022

1.5
Kuin pääsky olisi taivaalta
pudonnut,
kuin pilvi maahan vaipunut,
kuin sateenkaari katkennut.
Sinä lähdit.

Nouse kultainen perhonen,
lennä valoon lintujen,
tähdeksi tähtien joukkoon.

Heli Laaksonen 2022

1.6
Metsän laita ei ole koskaan
kasvanut mansikkaa näin.
Pujotan niitä heinään.
Lasken yhteisiä kesiä,
vuosia joina sain sinut pitää.

Löytyisipä vielä yksi.
Olisinpa saanut vielä yhden
suven!

Heinät taipuvat tuulessa.
Minä taivun surusta.

Aurinko lämmittää piennarta
kuin ystävyys.

Heli Laaksonen 2022

1.7
Nimesi kivessä säilyy 
tuulessa, sateessa, ajassa. 
Kauemmin vielä muistosi, sanasi 
pysyvät sydämessäni.   

Heli Laaksonen 2022

1.8
Herään aamulla lumisateeseen 
ja siihen, että sinua ei enää ole.  
Sinua ei ole täällä,  
mutta olemasta et ole lakannut.  

Taivaan reunalta pudottelet 
harteilleni lumitähtiä, 
punaposkisena 
kuin eläessäsi ennen. 
Luotko lumet Luojankin pihalta? 

Heli Laaksonen 2022

1.9
Mää herä aamul lumisattesse 
ja sihe et sunt ei enä ol. 
Sunt ei ol tääl,  
mut et sää mittä olemast ol  
lakannu. 

Taiva reunalt purottelet 

mu hartteil lumitähti, 
nii punaposkisenas 
ko eläessäs enne. 
Luaks lumet Luajanki pihast? 

Heli Laaksonen 2022

1.10
Kaikki sanani ovat  
tuuleen lentäneet,  
suruun kadonneet.  

Voikukan hahtuvina 
haihtuvat suvet 
vaihtuvat ajat. 

Sinä et unohdu milloinkaan.   

Heli Laaksonen 2022

1.11
Yhtenä aamuna Luoja soitti: 
Hän on täällä! 
Saapui juuri perille.  
Pukee parhaimpiinsa  
ja lähettää teille kaikille terveisiä: 
Surkaa vähän,  
mutta älkää kauan.  
Nostakaa maljat  
tälle hyvälle elämälle, 
hyvin eletylle. 
Eläkää itsekin aina  
kuin ensimmäistä päivää.   

Heli Laaksonen 2022

1.12
Kuka näki kun suljit silmäsi? 
Katseliko punarinta ikkunan  
takaa. 
Ehkä ehdit ajatella vielä:  
Kaunis lintu! 
Nyt itsekin yhtä kevyt,  
keveämpi,  
kevein.    

Heli Laaksonen 2022

Hengelliset

2.1
Ei auttanut apu ihmisten,
ei rakkaus, rukous läheisten.
Olit toivossa päästä
viel’ kotihin kerran,
mutt’ matkasi johti
luo taivahan Herran.

2.2
Ei Häntä, jolta tähdet radan saa,
voi ihmisajatukset taivuttaa.

Saima Harmaja

2.3
Emme arvanneet aamuna kesäisen, 
että on päiväsi viimeinen. 
On Luojan kädessä ihmisen tie, 
hän matkamme määrää 
ja perille vie.

2.4
Herra anna meille tyyneyttä 
hyväksyä asiat, 
joita emme voi muuttaa. 

2.5
Herra on antanut meille elämän. 
Hänen kädessään 
on myös lähtömme hetki. 

2.6
Herra on minun paimeneni, 
ei minulta mitään puutu. 

 

2.7
Herra, sinun kämmenelläsi on 
väsyneen hyvä levätä ikuisesta ikuiseen.

2.8
Herra, Sinä katsot ajan, 
milloin väsynyt levon saa. 

2.9
Hän, joka antaa surun, 
antaa myös lohdutuksen. 

2.10
Ihminen on kuin tuulen henkäys, 
hänen päivänsä kuin pakeneva varjo. 

(Ps. 144:4) 

2.11
Ikirauhan kutsu kulki, 
tuuti uneen uupuneen. 
Taivaan Isä hiljaa sulki 
silmät siskon väsyneen. 

2.12
Jumala ei koskaan sulje ovea 
aukaisematta toista. 

2.13
Jumalan kämmenellä 
ei pelkää ihminen. 
Jumalan kämmenellä 
ei kukaan ole turvaton. 

2.14
Jätti jäljen ihanan, 
kaaren kauniin, loistavan, 
lensi syliin Jumalan. 

2.15
Katsoi Herra ajan täyttyneen, 
kutsui luokseen väsyneen. 

2.16
Kaunis on kuunnella 
kutsua Luojan, 
nukkua pois, kun jo uupunut on. 

2.17
Levolle lasken, Luojani, 
armias ole suojani. 

2.18
Luoja päättää päivistämme, 
tietää, tuntee elämämme. 
Antaa rauhan, levon suo, 
jokaisen hän kutsuu luo. 

2.19
Minun päiväni olivat jo kirjoitetut 
kaikki sinun kirjaasi, 
ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. 

(Ps. 139: 16) 

2.20
Minä olen ylösnousemus ja elämä, 
joka uskoo minuun, 
hän elää vaikka olisi kuollut. 

2.21
Mitä tummempi taivas, 
sitä kirkkaammat tähdet. 
Mitä suurempi suru, 
sitä lähempänä Jumala.

2.22
Niin hiljaa enkeli kulkua johti 
elon virran valkeita rantoja kohti. 

2.23
Niin lyhyt askel 
ajasta ikuisuuteen, 
niin kapea raja 
välillä taivaan ja maan. 

2.24
Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää, 
lepää Jumalan kämmenellä. 

2.25
Oi Herra, sä korkeaan kirkkautees 
meidän uupunut rakkaamme vie. 

2.26
Oi taivaan Isä rakkahin 
lepo lempeä hänelle anna, 
käsivarsin hellin ja turvallisin 
ikirauhaan luoksesi kanna. 

2.27
Ota syliisi, 
hän on loppuun uupunut. 
Ota syliisi, 
muuta emme pyydä nyt. 
Ota hiljaa lempeästi 
kämmenelle, Jumala. 
Niin hyvä on hänen siinä 
tuskitta nukkua. 

2.28
On aika silmät sulkea 
ja lepoon painaa pää. 
Herran käsi siunaava 
sun otsallesi jää. 

2.29
On arvaamaton elon retki, 
ei tiedä mitä huomispäivä tuo. 
Ei ole tiedossamme lähdön hetki, 
on tyydyttävä mitä Herra suo. 

2.30
On Jumalan kädessä ihmisen tie, 
Hän matkamme määrää ja perille vie. 

2.31
On luonain Hän, kun jätän tämän maan 
ja Isän kotiin mä muutan ihanaan. 

2.32
On lähdön hetki saapuva, 
se kaikki kohtaa kerran. 
Vaan milloin, millä tavalla, 
se tiedossa on Herran. 

2.33
On pursi irronnut maan laiturista, 
vie virrat kuulaat kohti Jumalaa. 

2.34
Sinessä lintu liitää – pilviä tuuli tuo 
kera kaipausten – kiitosten siivin, 
siirrymme Jumalan luo. 2.34
Samoin kuin olette osalliset 
kärsimyksistä, 
samoin olette osalliset myöskin 
lohdutuksesta. 

(2. Kor. 1:7)  

 2.35
Samoin kuin olette osalliset 
kärsimyksistä, 
samoin olette osalliset myöskin 
lohdutuksesta. 

(2. Kor. 1:7)

2.36
Sinua, Herra, kiitän elämästä, 
päivistä menneistä ja myöskin tästä. 
On kädessä kulku kohtalon. 

2.37
Soi hiljaa surun kannel. 
Niin pieni eessä Luojan 
on täällä ihminen. 

2.38
Soi temppelin kellot hiljaa, 
elon Herra on niittänyt viljaa, 
surun tuonut on tullessaan. 

2.39
Sun suojassasi, Jumala, 
mä olen aina turvassa. 
Yöllä sekä päivällä 
sä olet aina lähellä. 

2.40
Viheriäisille niityille Hän 
vie minut lepäämään. 

(Ps. 23:2) 

2.41
Taivaan enkelten kyliin 
sinut luotamme lähetettiin. 
Pyhän Jumalan suureen syliin, 
käsiin helliin ja rakastaviin. 

 

2.42
Ylitse elämän, 
ohi kuoleman rajan, 
Jumala vienyt on vaeltajan. 

Rauha, lepo, ikuisuus

3.1
Aamunkoitosta iltaruskoon 
kulkija elämän taivaltaa. 
Määränpäähän saapuessaan 
uneen rauhaisaan vaipua saa. 

3.2
Elo mainen kun iltaan raukes, 
oli tyyntä ja rauhaisaa niin. 
Joku portti vaan hiljaa aukes 
ja se iäksi suljettiin. 

3.3
Ikuinen rauha – 
onnellinen osa.  

3.4
Jokainen päivä 
on yhtä lähellä ikuisuutta. 

3.5
Kun pitkän elämän elää saa, 
voi rauhassa nukahtaa. 
Kun kaikki on valmista, 
tehty työ, 
on edessä rauhaisa yö. 

3.6
Lepoa ja rauhaa 
poisnukkuneelle. 

3.7
Meri tyyntyy, varjot pitenee, 
rauhan ranta lähenee – 
vene hiljaa satamaan saapuu. 

3.8
Minne meri ja taivas kantaa, 
minne aalto ja tuuli käy, 
siellä nouseva aurinko hohtaa 
ja sydämelles lempeän rauhan suo.  

3.9
Olen siirtynyt 
vain rauhaan lempeään, 
silti teidän olen, 
lähellenne jään. 
Tallentakaa menneen 
parhaat muistot, 
muiden olla antakaa. 
Kuin ennen voimissani 
te minua muistakaa. 

3.10
On ajaton avaruus, 
arjesta irronnut ikuisuus. 
On rauha, hiljaisuus.  

3.11
On lempeä levonmaa, 
unen kaarisilta sinne johdattaa. 

3.12
On maa, 
johonka kaikki polut katoaa. 
On rauhan maa. 

3.13
On siellä ikuinen kesän maa, 
sydän uupunut levätä saa. 

3.14
Pysähtyi sydämes pursi 
rauhan vienoille vesille 
armon auringon sylihin.  

3.15
Päättyi pitkä kaari elon, 
väsynyt on saanut levon. 
Nuku unta rauhaisaa. 

3.16
Sydän uupunut levon sai, 
valkeni ikuinen sunnuntai. 

 

3.17
Säveltä hiljaisuuden
sanat ei häiritä saa.
Kirkkaus ikuisuuden
ihmistä koskettaa.

Hilja Aaltonen

3.18
Tuulien soitot ovat vaienneet,
ympäri soi ikityynet veet. 

3.19
Keväisen taivaan tuulet
minut mukaanne ottakaa
ja hellästi kantakaa sinne,
missä uupunut levätä saa.
Olen kulkenut pitkän matkan
ja minua väsyttää.
Saan viimein levon ja rauhan
ja unen ihanan.

3.20
Emme pyytäneet Luojalta päiviä lisää,
vaan yhdessä kutsuimme taivaan Isää.
Ota hellästi syliisi, taivaaseen kanna.
Hellyydellä peittele ja levätä anna.

Luopuminen, lohdutus

4.1
Sinä odotit kevättä, kesää uutta,
sen valoa, lämpöä, suloisuutta.
Sait kauneimman, ihanan uuden maan.
Jäimme Sinua kyynelin kaipaamaan.

4.2
On raskasta luopua rakkaimmastaan,
vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan.

4.3
Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, 
ei rakkaus kuolla voi. 
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse 
ja muualla tuuli soi. 

Aila Meriluoto 

4.4
Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, 
hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. 
Kun tuuli käy hänen ylitsensä, 
ei häntä enää ole. 

Psalmi 103 

4.5
Meri huokaa rantakiviin.
Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon.
On muuton aika.  

4.6
Laula laulua, öinen lintu, 
itke ikäväni metsän syliin. 
Pisarra maahan, illan kaste, 
viihdytä, suon pehmeä villa. 
Nukuta minua, tummuva nurmi, 
keinuta uniin, koivikon latvus. 
Laula laulua, harjun lintu, 
kun salojen takana sataa. 
Toisilla turuilla soitto soi. 

Iltalaulu, Satu Marttila 

4.7
Levoton on virta ja vierivä laine. 
Meri yksin suuri ja meri ihanainen. 
Nuku virta helmassa meren. 
Tuuli se kulkee ja lentävi lehti. 
Onnellinen on se, ken laaksohon ehti. 
Nuku lehti helmassa laakson. 

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. 
Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti. 
Nuku tähti helmassa päivän. 

Eino Leino 

4.8
Me olemme niin kuin uni 
ja niin kuin ruoho maan, 
joka aamulla puhkee kukkaan 
ja ehtoolla leikataan. 

Mika Waltari

4.9
Jokainen yksinään 
maan sydämellä 
auringonsäteen lävistämänä: 
ja äkkiä on ilta. 

Salvatore Quasimodo 

 

4.10
Niin kuin muuttolintusen tie
taivasta kohti matka vie.

Hilja Haahti

4.11
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

4.12
Niin lempeänä leviää hiljaisuus,
niin säteilevänä taivaan avaruus.

4.13
Suru on se miten me
muistamme ilon.
Tummien puitten välistä pilkottaa
auringon valaiseman merenselän
kimaltavat kyyneleet.

4.14
Taivaan linnut, tuulet maan
seuraksesi sinne saat.
Kipua sä tunne et,
hiljaisuutta kuuntelet.

4.15
On kaipuuta, jota mitkään teot
eivät voi täyttää.
Ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta
kuin sydämen hiljaisuutta.

4.16
Hauras hellä ihmissydän
uupui mielin väsynein.
Antoi hyvä päivä tietä,
kantoi kotiin eksyneen.

4.17
Jossain
kirkkauden maassa kuljen.
Taakka harteita ei paina,
se on poissa.
Kukkaportin avaan,
suljen.
Hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli.
Joka puu on ystäväni hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki – ihanassa maassa.

Einari Vuorela

4.18
Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin
kaikk’ on niin hellää ja hyvää
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Eino Leino

4.19
Kun kerran viimeisen suljen
nämä silmäni unista maan,
yhä ylemmäs silloinko kuljen,
yhä kauemmas nähdäkö saan.

Yrjö Jylhä

4.20
Murheeseen lohtua tuo
muistosi kaunis ja valoisa.

4.21
Nyt nukut ikiunta,
rauhallista, tuskatonta.

4.22
Näin aukeaa portti viimeinen
valoon ja lauluun lintujen.

4.23
On hiljainen taivaanranta
eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
aina ymmärtää voi.

4.24
Olen polkuni päässä, tuhansista erään
ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta, eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.

Aila Meriluoto

4.25
Sinut saatoin rannalle ihanan maan,
jään sinua kyynelin kaipaamaan.

Muistot

5.1
Kun muistelemme yhteisiä teitä,
kuinka sä ahkeroit, rakastit meitä.
Ei kaipuuta sanat, kukkaset peitä,
on sydän, silmät täynnä kyyneleitä.

5.2
Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.

5.3
Hyvän ihmisen muisto
miten mieltä se lämmittää.
Miten aina sen soinnusta sieluun
sävel pieni soimaan jää.

5.4
Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist’ ei yhdenkään kadota sallis.

5.5
Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.

5.6
Kauniit muistot laskeutuvat
veden tyyneen kalvoon.
On hetki illan ja hiljaisuuden.

5.7
Kuin tuulen henkäys on elo tää,
vain muistot kauniit jälkeen jää.

5.8
Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

5.9
Murtuu elon siteet, kaikki häviää.
Muistojen kauniit kiteet pysyviksi jää.

5.10
Niin äkkiä voi eron hetki tulla,
hetkellä jota ei voi aavistaa.
Jää muisto meille elämän,
jää rakkaus kiitollisuus.

5.11
Niin aikaa mennyttä katselen
ja polkua yhteistä muistelen.
Oli kukkia varrella polun sen,
ilon, onnen sekä myös murheiden.
Niistä kaikista sidon seppeleen,
rakas, sinua kiittäen, kaivaten.

5.12
Oli päiviä kauniita onnellisia,
oli päiviä tuskan täyttämiä.
Kaikki ne muistoissa yhteen liitän,
sinua kaivaten kaikesta kiitän.

5.13
Päivä kun nousi, niin sammui tähti,
mukaan sen rakkaamme lähti.
Muiston kauniin jälkeensä jätti.

5.14
Rakas ystävä
ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämissämme, muistoissamme.

5.15
Surun kyynelten
lävitse loistavat
onnellisten muistojen
kultaiset säteet.

5.16
Vaan ylitse kaikkien kyynelten,
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden
– tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

5.17
Kulje kerallamme,
voimanlähteenä lähellä.
Elä muistoissa mukanamme,
sävelinä sielussamme.
Elämämme enkelinä,
taivaan veräjän takana.


Vanhemmat, isovanhemmat

6.1
Ei pienet sydämemme
ymmärtää voi,
miks’ kultainen
vaarimme otettiin pois.

6.2
Ikiuni vaivasi pyyhki pois,
ei oikein rauhaasi itkeä ois.
Mutta luopua äidistä (isästä)
parhaimmasta,
mikä estäisi kyyneleitä vuotamasta.
Sinä ansaitset kiitokset kauneimmat,
ikilevon pyhän ja rauhaisan.

6.3
Hellästi varovasti heittäkää multaa
mummomme arkulle, siellä on kultaa.

6.4
Jää hyvästi (äiti) isä,
oli osasi antajan ainiaan.
Nyt vieläkin kalleinta annat meille,
pyhät muistot valoksi elämän teille.

6.5
Kiitos hoivasta lapsuuden,
rakkaudesta, min annoit meille
ohjaten askelta hyvän teille.
Annoit eestämme parhaintas,
siunaamme, isä, sun muistoas.

Immi Hellén

6.6
Mummo kulta, tähtiin sulle vilkutamme.
Kuule siellä taivahassa,
mummo sua rakastamme.

6.7
Oi tuonen enkeli armias
lepo lempeä äidillemme (isällemme) anna.
Hänet siivin kirkkahin kuljeta,
ikirauhan rantahan kanna.

6.8
Siell’ siunatun mullan alla
lepopaikkas on rauhaisa.
Sinne saatamme isän armaan
äidin vierelle nukkumaan.

6.9
Lähti lentoon enkeli taivaan,
tuli luokse väsyneen, sairaan,
kosketti hiljaa posken nukkaa,
silitti hellästi hopeista tukkaa.
Nosti siivilleen äitimme armaan,
vei turvaan paikkaan varmaan,
isän viereen tähtien taa.
Luokse Jumalan Kaikkivaltiaan.